Wednesday 20 August 2014

Pyöräretki

Vaikka kesä onkin aina ihana täytyy myöntää, että alkaa olla jo vähän ikävä viileämpiä ilmoja. Olen kyllä enemmän syksy- ja talvi-ihminen. Kesällä ollaan koko ajan menossa ja tulee huono omatunto jos ollaan vain kotona koko päivän, kun ulkona on hieno ilma. Toisaalta talvella ehtii olla sisällä koko kesän edestä, mutta aina ei jaksaisi olla niin kovin aktiivinen.

Yksi Calgaryn (ja varmasti kaikkien Kanadan kaupunkien) hyvä puoli on, että luonto on aina lähellä. Viime viikonloppuna olimme pyöräilemässä läheisessä puistossa ja kun näitä maisemia katsoo niin ei uskoisi, että olemme melkein keskellä miljoonakaupunkia. 








Viime viikon aikana meillä on tapahtunut myös pari suurta asiaa, ainakin siis lasten näkökulmasta katsottuna. Poika ei tarvitse enää vaippoja ja nuorin tytöistä oppi ajamaan ilman apupyöriä. Voisiko tämän ajan pysäyttää ainakin hetkeksi, mihinkä se vauva-aika katosikaan?

Ja täytyy sanoa, että onneksi koulutkin alkavat pian. Varsinkin nämä viimeiset viikot ovat olleet aika väsyttäviä, kun alkaa tekeminen loppua. Esikoisen koulu alkaa 26.päivä ja muiden vasta 2. syyskuuta.









Wednesday 13 August 2014

Call me maybe...

Saan aina vähän väliä kaikenlaisia myyntipuheluja. Varsinkin pankki on todella ahkera soittelemaan asiakkailleen tarjoten vakuutuksia tai milloin mitäkin. Toinen ahkera soittaja on "olet voittanut matkan Bahamalle, paina numero 2 lunastaaksesi matkan" (ja anna meille pankkitietosi jotta voimme käyttää niitä omiin tarkoituksiin) - kukahan tähän pilaan enää uskoo? No, pointti oli, että en enää vastaa tuntemattomiin numeroihin varsinkin jos ne alkavat 1800. Töissä puhelin on aina äänettömällä, vastaajaan voi jättää viestin jos se oli jotain tärkeää.
 
Noin neljä kuukautta sitten alkoi tulla soittoja yhdestä ja samasta numerosta. Sieltä soitettiin joka päivä suunnilleen samaan aikaan. Ikinä ei kuitenkaan jätetty viestiä. Kun tätä oli jatkunut jo varmasti kuukauden googlasin tämän numeron ihan uteliaisuuttani. Ja numero kuului velkojen perintäyritykselle. Ajattelin, että ei kyllä pitäisi olla mitään laskuja maksamatta, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Olin todella stressaantunut tästä asiasta. Nyt en todellakaan kaipaa mitään velkoja, kun on muutenkin vaikeaa. Joka päivä sitten kauhulla odotin näitä puheluita, mutta en kiusallanikaan vastannut puhelimeen. Aivan kun sitä ongelmaa ei olisi olemassa jos siitä ei tiedä... Varmasti myös velkojen perijä ajatteli, että periksi ei anneta - minähän soitan niin kauan että vastataan!
 
Lähdimme sitten Suomeen ja puhelin oli suurimman ajan suljettuna. Kun tulin takaisin ajattelin, että nyt ne on varmaan luovuttanut, kun puhelimeen ei saada yhteyttä. Mutta ei, heti ne soitot jatkui uudestaan. Aloin jo menettää yöunia tämän takia kun mietin kaikenlaisia kauhuscenarioita ja että kuinka saan nämä velat maksettua.
 
Mutta sitten yhtenä päivänä olikin jätetty viesti! Viesti alkoi " hello, can I speak to Susan please...". Mikä helpotus! Kaikki huolet tippui kerralla harteilta ja elämä oli taas ihanaa!
 
Sääliksi käy vain sitä velkojen perijää, joka on viiden kuukauden ajan soittanut väärään numeroon. Susanille olen ehkä tehnyt palveluksen.


Saturday 9 August 2014

Kesä jatkuu

Vihdoin ehdin taas tänne blogin puolelle. Takaisin tulimme jo pari viikkoa sitten, mutta tämä loman jälkeinen elämä on ollut hektistä. Eikä sen sanan negatiivisessa merkityksessä, vaan vaikka olenkin päivät töissä niin kesä jatkuu vielä. Joka ilta olemme käyneet jossain, ja viikonloppuisin yritän myös keksiä jotain tekemistä. Yleensä se on ollut uimaranta, sillä säät ovat olleet aivan mainiot.

Lisäksi jetlagista selviämiseen meni tällä kertaa monta päivää ja vieläkin elämme tälläistä "yhdeksältä nukkumaan ja kuudelta ylös" rytmiä. Mikä on sinänsä ihan hyvä, eipähän mene päivät hukkaan nukkumalla. Matka meni hyvin, vaikka ensi kerralla en ehkä valitse Calgary- Minneapolis- Pariisi- Helsinki-reittiä. Amerikkaan lentäminen ei ole ikinä kivaa tiukkojen turvatarkastusten vuoksi ja lisäksi meille tuli siitä noin 50 dollarin lisämaksu, kun piti täyttää ESTA-lomake. Pariisi taas on niin iso kenttä, että siellä ei ole kiva kävellä neljän lapsen ja viiden käsimatkatavaran kanssa melkein koko lentokentän läpi. Takaisin tulimme Helsinki-Pariisi-Montreal-Calgary, mikä oli hieman helpompi. Tosin Montreal-Calgary välisellä lennolla nukuimme kaikki koko sen 4 tuntia, eikä lapsia meinannut saada hereille, kun oli vihdoinkin aika päästä kotiin ja nähdä isä. Mutta kaikki meni onneksi hyvin. Itse loma oli ihana. Näistä kuvista ehkä saa jonkinlaisen käsityksen siitä, kuinka olemme nauttineet.




Olen nyt myös instagrammissa ja siellä minua voi seurata niinkin kekseliäällä nimellä, kun inkku_inkku. Sinne tulee nyt enemmän päivityksiä. Blogia on kiva päivitellä, kun on sitä "omaa aikaa". Ja kuten arvata saattaa, sitä omaa aikaa ei ole hetkeen ollut. Mutta haluaisin kyllä kirjoitella blogiin hieman useammin, saa nähdä tuleeko se onnistumaan.